Tallinomistajan päiväkirja

[Nelli Haitula]

Nellin touhuilua tallilla ja sen asioita hoitaessa.

[Nelli Haitula]

Tälle päivälle on ohjelmassa paljon toimistotöitä ja mm tavaranpurkua. Uusien tallivarusteiden ja sponsorivaatteiden purkamista ja jakamista hoitajille ja muulle henkilökunnolle. Lisäksi pitäisi valmistautua kilpailuihin lähtöön ja aloittaa auton pakkaaminen. Auto on onneksi jo huollettu ja pestykin. Lisa suorittaa paraikaan autoon sisässiivousta ja sekä tuo ruokatarvikkeita hoitajille valmiiksi. Hevoset ovat hoitajien hoidossa tämän päivän enkä varmaan ehdi niitä ratsastaa, kuin vasta kilpailupaikalla.

Hyppäsin vanhempaan hevosautoon ja lähdin ajamaan postikonttorille naapuri kylään, johon meidän rahdit yleensäkin jätetään. Varusteet ovat vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tänään ei lähde kilpailuihin mukaan kuin Onni, Santos, Patu ja Ailee. Ainut tamma lähtee rusettihaiksi aikaratsastusluokkiin ja muut tähtäävät isompiin luokkiin hypäten pienempiä luokkien verryttely mielessä. Itse ratsastan ja Valentin lähtee tietenkin matkaan, Oliver auttamaan valmisteluihin ja Jill hoitajaksi. Oliver ja Jill nukkuvat autossa ja me yövymme hotellin puolella. Lapset jäävät isovanhemmille hoitoon. Martina tuo lauantaina Kallen, Camillan ja Puten illaksi kilpailupaikalle, jolloin on kouluratsastusluokat.

Postilla kyläläiset auttoivat pakkaamaan autoon tavarat ennätysajassa. Pienien kylien hyviä puolia on tietenkin avuliaisuus ja vastapalveujakin tehdään aina kun siihen on tarvetta ja mahdollisuus. Nytkin toin naapurikylään meidän kylällä kudottuja ukkia ja kankaita postin kautta välitettäväksi kaupalle. Kauppias ajoikin vastaan kun käännyin kapealta lastaustieltä hyvinkin kapealle kylätielle. Suomessa oli paljon paremman kokoiset tiet isoille autoille, mutta ystävällisyys täällä on kyllä taattua, nimittäin isoa autoa väistetään aina ja sille annetaan aikaa kääntyä.

Tallilla levitin tuotteet taukohuoneeseen ja yhdessä hoitajien kanssa aloimme jakaa tuotteita mitä otetaan mukaan. Uudet satulahuovatkin ehti saapua juuri viime tikassa ja Jill sai purkaa vanhat huovat kuormastaan. Kun kaikilla oli vaatteet pinoissa, hevosten varusteet hyllyillä tai pakattavissa varusteissa nappasimme yhdessä Unan ja Martinin kanssa pahvit mukaan ja kannoimme hallin taakse, jossa roskia yleensä poltetaan, mutta hyvä kuntoiset pahvilaatikot päätyvät melkovarmasti viinitilan puolelle käyttöön x. Nappasinkin niistä kuvan ja lähetin tilan watsup ryhmään vinkkihymiön kera.

Nopeasti suihkuun ja omien varusteiden pakkamiseen. Ehdin juuri ja juuri autoon, kun Jill talutti viimeistä hevosta Oliverin kanssa sisälle. Ailee hieman oli hermona herraseurasta, joten kilpailupaikalla voi olla mielenkiintoista. Jill totesi että pakkasi myös vanhja karsina verhoja, jos Aileen karsina täytyisi vuorata kokonaat tai joillekin pojille tulee riitaa. Myös "lisälangat", jotka voi virittää karsinan ylä reunaan niin että ne tulevat hieman karsinan seinästä sisään ja irti, sekä lankoihin saa sähkön, jos joku oreista alkaa vaikeaksi. Jaba karsinat kun eivät kuitenkaan mitä vain kestä. Valentin hyppäsi rattiin ja Olever pelkääjän paikalle. Minä ja Jill painuimme livingin puolelle ja laitoimme telkkarin heti päälle.

[Nelli Haitula]

Tänään hevosia minulle laittaakin kuntoon Groom opiskelija Leo, jonka kanssa pääsee mukavasti treenaaman ruotsin kielen taitoa vaikka toimimmekin lähinnä englanniksi, niin mikäli Leo ei ymmärrä tai tiedä jotain sanaa niin pitää pystyä toimimaan myös Ruotsiksi minkä vuoksi harjoittelijat on vain osan henkilökunnan kanssa toimimassa näin alkuun.

Ensitöikseen Leo laittoi Kinderin estevarustukseen ratsastusloimella, sillä suuntaan kauniin keväisen ilman kunniaksi ensimmäisellä hevosella maastoon. Kinder oli kuulemma käyttäytynyt mallikkaasti kun vaihdoimme kuulumisia pihalla selkään noustessani. Harjoittelijoiden on puhuttava ratsuttajille, eivätkä he saa vain mumista joten no tuleepahan rupateltua ja annoin ohjeet seuraavasta hevosesta. Oman harjoitukseni ja varmistaakseni ymmärsikö poika mitä halusin pyysin kertomaan ruotsiksi mitä hän aikoo tehdä. Ja oikeinhan se meni, mikäli itse ymmärsin ruotsia oikein. Kinder odotti koko rupattelumme ajan kärsivällisesti, mutta vilkuili kokoajan ympärilleen ilmoittaen halustaan lähteä liikkeelle.

Pyysin oria lähtemään kohti viinitilaa ja sitä kautta kohti maastoesterataa. Ajattelin että käymme hieman katselemassa kuinka kevät työt ovat onnistuneet, sillä rata on ilmoitettu käyttö kuntoiseksi ja tietenkin suuntaamme pitkälle laukka mäelle, johon on myös rakennettu uusi lenkki niin että pääsee palauttelemaan ennen uutta laukka vetoa eikä tarvitse kävellä suoraan takaisin tai jatkaa pitkää lenkkiä. Ravissa ori kulki kivasti tuntumalle, mutta ajoittain se nakerteli hieman kuolainta. En sen suuremmin reagoinut nakerteluun, mutta kehotin oria aina kevyesti pohkeella ja se lopetti aina siihen. Saimme nauttia kauniista maisemasta ja tapasimme myös muutamia nuoria viinitilan kesätyöntekijöitä, jotka vielä puhkuvat täyttä intoa. Osa toki pysyy innokkaina loppuun asti, mutta joidenkin kuvaa mukavasta auringon otosta sekään työ ei aivan vastaa.

Laukkamäen lähestyessä Kinder nyppi hieman ohjia ja vastasinkin kevyellä pohkeella antaen luvan nostaa laukka. Otan laukan yleensä jo noin 500 metriä ennen kuin tuo mäki alkaa ja näin hieman veryttelen. Kuten normaalistikin niin nytkin ehdin käydä molemmat laukat ennen mäkeä verryttely mielessä. Ensin noustiin avoimessa muodossa oikeassa laukassa, niin että istuin rennosti nojaten eteen. Kiersimme pikku lenkin ja tulimme vasemmassa laukassa samalla tavalla. Palasin pikkulenkiltä jatkopolun kautta kauemmas mäestä ja nostin laukan. Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin orille pohkeella luvan kun mäki alkoi nappasin harjasta kiinni työntäen orille ohjaa ja annoin sen kiitää mäki ylös. Kinder reagoi mahtavasti ja tunsin kuinka sen lihakset iloitsivat päästessään töihin. Jatkoimme matkaa rauhallisemmassa vauhdissa, mutta laukassa. Sillä hetken päästä mäki lähtee laskemaan ja se on hyvin loivaa, joten sitä pystyy laukkaamaankin alas päin ilman suurta vaaraa. Istuin syvemmäs satulaan ja kokosin oria. Kinder kuunteli ja työskenteli kohtalaisesti vaikka sillä vielä oli intoa. Kiersimme koko laukka lenkin laukaten ja toistamiseen isolle mäelle Kinder puhkui edelleen into ja luvan saatuaan ori syöksyi jälleen mäkeen. Tämän jälkeen vielä rauhallisesti laukaten mäki alas, jonka jälkeen käänsin tilaa kiertävälle lenkille, mistä pääsisimme takaisin tallille.

Varsinaiset maastoesteet jäivät nyt tarkastamatta, koska ori oli vain niin innoissaan laukkaamisesta ja minulla väsyi jalat kevyessä istunnassa. Pakko nostaa hieman jalkojen kestävyyttä tai muuten voi käydä heikosti kenttäradoilla. Tallilla ori ei enään puuskuttanut, joten Leo sai viedä sen suoraan talliin ja kuulemma Kelli vie sen iltapäivällä tarhailun jälkeen vesimatolle, niin että harjoittelijat näkee kuinka siellä toimitaan ja pääsevät klinikalle avustajiksi.

Kalle oli seuraavaksi vuorossa ja Leo jo alkuveryttelikin ohjeiden mukaan sitä, kun palasin maastosta Kinderin kanssa. Valentin on ollut melko kiireinen tilan hoidollisista velvoitteista johtuen eikä ehdi kuin Camillan ratsastamaan, jos sitäkään, niin autamme muiden ratsuttajien kanssa niin paljon kuin voimme. Vaihdoimme orit lennokkaasti eli liinoja vaihtamalla ja raipalla varmistaen. Ilman vaaratilannetta sekin hoitui näppärästi, mutta Liisa totesi terassilta että onneksi ruotsalaiset opettajat eivät nähneet tuota suoritusta.

Aloitin heti laukkaamalla orilla oikein pyöreästi ja isosti eteen, jolloin sain myös omia maitohappoja liikkeelle jaloista ja jumeja auki selästä. Kallen laukka on ehdottomasti parasta, vaikka siellä saattaa tulla loikkia ja hyppyjä väliin. Treenasin koulukentällä laukanvaihtoja ja sulkutaivutuksia, niitä kun ei kaikki estehevoseni osaa niin on kiva tehdä hevosella joka ne jo tietää ja osaa. Tietysti kaikki estehevoset oppii laukanvaihdon, mutta sarjoja ne ei välttämättä opi koskaan. Nautinnolliseksi treenaamisen teki myös se ettei perus tavoistaan huolimatta Kalle yrittänyt poistaa minua. Se on ollut jopa epäilyttävän tasainen, joten täytyy varmaan laittaa harjoittelija kyytiin niin ääni muuttuu kellossa.

Lopetin rennoksi ravailuun ja vaikka tavallisesti Kalle yrittää haukata puskia mennessään ja säpsähtelee erimittaisia oksia niin nyt sitä ei haitannut vaikka puutarhurit kyykkivät leikkaamassa kenttää kiertäviä viherpensaita särmikkääseen muotoon talven jäljiltä.

[Nelli Haitula]

Siivouspäivä

Aamupalaverissa Lara ilmoitti että tällä viikolla tehdään vähän pidempää päivää ja henkilökuntaa on normaalia enemmän paikalla. Kaikki harjoittelijat ja opparitkin ovat koko viikon töissä, koska pidämme syyssiivouksen tallilla ja valmistaudumme talvi jaksoon. Lämpötila on noin kymmenessä asteessa ja tallissa osalla hevosista on jo loimi, sekä ulos klipatut viedään loimitettuna.