Post by Nelli Haitula on Jan 10, 2018 8:25:09 GMT
11.10.2017
Laatuaikaa tyttären kera
Tämän päivän aamutreeni oli jo sen verran vauhdkas ja jännittävä, että olin ihan tyytyväinen, kun nappasin tytären autoon ja lähdimme kaupunkiin ostoksille. Minulla oli tarkoitus ostaa vain Camillalle uusi hackamore, mutta Nelli pyysi ottamaan Viivin mukaan. Viivi on saamassa lähipäivinä tai siis tyttö luulee että vasta ensi vuonna oman hevosen poniensa jatkeeksi ja nyt sille voisi hommata jo varusteita. Tyttö saa itse valita mitä kaikea hevoselleen haluaa, joten odotettavissa on poikkeuksellisen värikäs ostosretki. Samalla voisin katsoa löytyisikö itselleni uusia ratsastusvarusteita. Nellin kanssa olemme koonneet Viiville oman tilin, johon myös isovanhemmat niin Suomesta, kuin myös täältä Ranskasta ovat siirtäneet rahaa varustehankintoja varten. Viivi on tehnyt tarkkaa taustatyötä ja laskelmoinnut ensimmäistä kertaa elämässään yhtään mitään mikä liittyy omaan rahaan. Sinäänsä ihan hyvin 9-vuotiaalta.
Viivin kanssa shoppailu oli hyvin rentouttavaa tyttö katseli varusteita valtavassa hallissa, johon on luotu jo mukava joulutunnelma. Rekisteröin samalla mieleeni mitä kaikkea voisi hommata joululahjaksi henkilökunnalle, ystäville ja tietenkin perheelle. Kaikki ovat sinäänsä helppoja kohteita, koska ovat hevosihmisiä joten kaiken löytää melkein samasta kaupasta. Viivin tutkiessa erilaisia satulahuopia minä mittautin jalkani uusia saappaita varten. Hakusessa olisi jotkut hieman mukavammat saappaat, kuin kovat kouluratsastussaappaat. Myyjä suositteli Italialaisia mittatilaussaappaita, joista heillä oli hyviä malleja näytillä. Iskin silmäni mustiin kiiltonahkasaappaisiin, joissa oli nyöritys kokosaappaan mitalta edessä. Siinä vaiheessa, kun myjä mainitsi että ne on mahdollista saada myös kovalla ulkosivulla, eli paksullanahalla ja niin että hevostavasten oleva pinta on ohutta nahkaa. Tämä luo siis joustoa, mukavuutta ja kontksia paremmaksi hevosen kanssa.
Viivi valikoi tarkkaan varusteita ja jouduin myyjänkin yllätykseksi pariin otteeseen sanomaan että jos haluaa sen tuotteen voi ottaa sen. Ja pari tuotetta lisäsin matkan varrella, mitä tiesin henkilökunnan tarvitsevan ja toivovan. Mitään varustetta en poistanut kärryistä tai sanonut ettei se ole tarpeen. Viivi ei tykkää keräillä turhaa krääsää ja hänellä tuntuu olevan myös tyylitajua, että varusteet sointuvat hyvin yhteen.
Ostosten maksun jälkeen oli isoin operaatio edessä eli tavaroiden pakkaaminen maasturiin. Myyjä toi ostoskärryt varastoon ja minä peruutin Volvon sisään. Paakkasimme ensin Kellin tilaamat lisäravinteet auton, jonka jälkeen Viivin ja minun ostokset. Itselleni tilansin siis saappaat ja ostin kahdet uudet hanskat, yhdet kannukset ja uuden kouluraipan.
Kuvan copy: Jaques Toffi, kiitos