Lähtö Ratsastuskeskus EevaanAamupalalla minulla oli jo kiire ja pyysinkin anteeksi hoppuilua, mutta haluan että Kisse on kunnossa ajoissa.
"Mutta sehän on vielä kävelytyskoneessakin, et pääse vielä edes laittamaan sitä matkakuntoon. Sitä paitsi 10.30 on vasta lastaus. Syöt nyt ja sitten mennään talliin", isä huokaisi mutta tiesi jo ahmiessaan oman puuronsa etten syö kauaan. Äiti antoi isälle kahvin mukaan, kun tämä lähti seuraamaan minua talliin. Toki pärjään yksinkin, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun huolehdin itse siitä että kaikki on matkakunnossa, isä vain tarkkailee.
"No mutta huomenta päivänsäde. Tässä on sinulle pikku lahja vielä jotta olette edustavia. Mustat pintelit laitat matkalle ja suojia käytät kouluvalmennuksessa. Ette te missään este suojissa sinne mene vaikka siinä onkin kiirus vaihtamaan", vaari tokaisi ja ojensi pussin käteeni. Aivan ihana ruusukultainen glitteri koristeltu jämäkkä kouluhuopa ja siihen sopivat pintelit sekä suojat. Kahdet paksut patjat, joista valkoiset oli treeni käyttöön ja mustat matkalle. Myös kauniit paksut mustat pintelit oli vaari hommannut.
"Oi kiitos paljon vaari, nyt ei tarvitse laittaa matkalle niitä vanhoja huonoja pinteleitä", vastasin hymyillen. Olen joutunut teippaamaan pintelit aina kiinni, kun tarroihin ei voinut enään luottaa.
Jill toi juuri Kissen sisään, joten nappasin sen lennosta harjattavaksi. Isä laittoi lämpölamput päälle, niin tamman selkä ei vaan jäykisty.
"Muista pitää Matkoilla aina magneettiloimea ja Suomessa jos on tuulista niin täytyy olla myös ratsastaessa se magneetinen puoliloimi", isä muistutti. Kissen selkä menee erittäin herkästi jumiin etenkin kun se on taas koko klipattu kesää varten. Martina oli vähän sitä mieltä että Suomen matka olisi pitänyt tiedoittaa niin oltaisiin jätettty selkään karvaa, mutta käytetään loimia, niin ei ole hätää. Isältä kun sain hänen vanhat valmennusvarusteet huovan ja ratsastusloimen sitä varten.
"Kyllä muistan ja aina pitää kuivua ja jäähdytellä kunnolla ennen ulos vientiä liikutuksen jälkeen", vastasin muistellen edellisen päivän luentoja aiheista.
Harjasin tamman huolella ja kävin jouhet läpi. Hännän letitin löyhästi, jotta se on helpompi pintelöidä, mutta ei jää kiristämään. Häntään pinteli ja siihen päälle vielä häntäsuoja, koska tamma on melko kova hinkkaamaan häntäänsä. Pintelit voinkin laittaa jo vaikka olen vielä menossa tarkistamaan auton ja ennen matkaa vähän juoksuttamaan. Jill tarjoutui viemään tamman liinan päähän mikä onkin parempi, koska nainen saa Kissen paremmin rennoksi ja rauhalliseksi. Minua itseäni jännittää nyt niin paljon. Esittelin isälle kaikki mitä mistäkin löytyy eli passit, ruuat, vedet, varusteet, omat tavarat ja vielä näytin kuinka auton tekniikkaa käytetään. Mummo ei ole hyvä rekan kanssa, mutta osaa kyllä ajaa sitä ainankin toivottavasti.
Kuitenkaan ilman draama ei tästä selvitty mummo liukastui sisällä ollessaan ja satutti lonkkansa. Onneksi ei vissiin pahasti mutta lähteminen vaikeutui, joten isä oli jo lähdössä kyyditsemään kun Joni harjoittelija saapui paikalle.
"Hei mä voin lähteä Viivin kanssa. Olisi kiva käydä Suomessa myös Peetun luona. Hän on valmentanut myös mua. Mullahan olisi ens viikko Muutenkin lomaa ja maanantaina lentäisin Suomeen jos Viivi pärjää Peetulla itsekseen niin kyllä mä sen valmennusviikonlopun autan ja olisin vanhempieni tykönä josta ajaa 20 minuuttia Peetulle, jos Viivillä tulee jokin tarve. Tai voin mä jäädä Peetullekin yöksi ja käydä päivisin moikkaa vanhempia ja kavereita. Eiköhän Peetu autoaan lainaa", 20 vuotias miehen alku ilmoitti melkein ritarillisesti.
"Jos olet tosissasi että kestät tuota riiviötä ensinnäkin viikonlopun tuossa kopperossa niin Nelli hoitaa sun lentojen peruuntumiset ja saat "lomaa" myös sen toisen viikon. Käykö että saat normi palkan vkl ja sitten kahdelta viikolta lomarahat ja 45e päivärahaa. Lisäksi saat pankkikortin jolla voitte ostaa ruokaa ja muuta välttämätöntä", isä pohti mittailen katseellaan harjoittelijaa.
Joni sai luvan lähteä matkaan ja isä jäi esittelemään autoa ja sen ominaisuuksia vielä tälle. Minä menin laittamaan tamman kuntoon. Olin valmis 10.15 ja talutin Kissen pihalle. Taluttelin pihassa ympyrää ja odottelin että Joni saapuu. Hän heitti tyhjän lätkäkassinsa Varustelaatikkoon ja sisään autoon pienemmän kassin. Kuulemma tavarat oli jo muutenkin pakattu valmiiksi. Jonin oli siis tarkoitus olla viikko suomessa ja tuoda sitten loput tavarat Suomesta. Jonin työt siis jatkuvat harjoittelun jälkeen. Hän käy viikolla koululla toimittamassa arvioinnit ja antamassa joitain näyttöjä. Kaiken järjen mukaan mies valmistuu ja kuulemma unelmien työpaikka on valmiina eli kai hän on viihtynyt.
Kisse käveli omalla reippaalla tyylillä autoon ja sain sen kiinni. Mukavampaa reissussa on varmasti nyt se että Joni antaa minun tehdä itse mutta on riittävän läheellä varmistamassa turvallisuuden. Kuten nytkin ojensi väliseinää, jonka senkin sain itse kiinnittää. Joni kiinnitti vielä ison heinäverkon Kisselle. Sitä ei laitettu ensin, koska haluamme nähdä tamman livingin ovelta tarpeen tullen. Kaikki oli valmista, viimeiset halaukset ja isä nosti lastaussillan ylös. Kiipesin portaat ylös, jotka vaari nosti perässäni ja antoi vielä yhdet poski suukot. Minä annoin kahdet ja sanoin että toiset on mummolle. Lupasin soittaa heti videopuhelun mummolle kun päästään vain tiellä ja asettaudutaan istumaan. Outoa kun mummon koira Filo ei ole mukana, mutta no Joni on ja ainankin alkuun tuntui olevan hauskaa. Mies käynnisti auton, jonka jälkeen vilkaisi peilit ja pihalla heiluttavan juhlasaattueen, jonka jälkeen vilkaisi hymyn kare huulillaan minua ja kysi olenko valmis seikkailuun.
"Olen lähdetään jo ja pidetään hauskaa", hihitin ja klikkasin Jonin nyrkkiä. Joni vapautti käsijarrun ja rekka tasasi ilmat jousituksessa eli suoristui. Seurasin Kissen reagtiota, mutta kokenut tamma vain möllötti tyytyväisenä. Rekka lipui pihasta ja otin ensimmäisen selfien. Lupasin päivittää instagramiin TeamHaitulaViivi ja TeamSunkissed aktiivisesti matkastamme. Ja heti tulikin myös päivitys äidin instaan, jossa näkyy rekan takavalot ja meidät oli tägätty siihen. Mielestäni on vain kiva julkaista kuvia, mutta se on tietenkin osa myös äidin työtä ja minunkin pikkuhiljaa. Sillä olen saanut pari sponsoria, joita mainitsen aina tietyissä päivityksissä.
Matka sujui rattoisasti ja kun navigaattori hiljeni soitin mummolle sen lupaamani puhelun. Myös Joni sai osansa lyhyellä saarnalla ja lopuksi melkein ylistyslaululla, kun en joutunut pettymään matkan peruuntumisen vuoksi. Joni vain hymyili ja nyökytteli. Puhelun jälkeen Joni tunnusti ettei ymmärtänyt puoliakaan, koska mummo puhui sekaisin englantia ja ranskaa. Nauroimme ja todettiin että harjoitellaan suomea ja ranskaa yhdessä. Kerroin myös tuosta loppu ylistyksestä, jolle on vaikea löytää suomenkielisiä samaa tarkoittavia sanoja.
Matka satamaan sujui rennosti ja mukavan vauhdikkaasti, mutta ei täysin ilman ongelmia. Sataman läheellä jouduimme poliisin tarkastukseen, joka oli kuulemma vain yleistarkastus, mutta hankalaksi asioinnin teki poliisin huono englanti ja Jonin täysin puutteellinen Ranska. Minä osasin vähän tulkata, mutta jännitykseltäni soitin isälle. Joni puhalsi alkometriin ja näytti auton paperit. Minä menin näyttämään nais konstaapelille autoa ja Kisseä. Puhelimen jätin Jonille, koska minä kyllä puhun mukaville ihmisille sujuvaa Ranskaa eikä nais konstaapeli ollut yhtään niin pelottava kuin mies puoleinen oli. Kerroin tämän myös naiselle, joka vain naurahti ja lupasi ettei Piér (oletettavasti se puoli kalju kaksi metrinen jättiläiskonstaapeli) ole yhtään pelottava.
Satamassa oli myös pieni selvitys, vaikka äiti ja mummo olivat tehneet varauksiin muutokset, niin tullia kiinnosti kovasti miksi alaikäinen on vieraan ihmisen kanssa tekemisissä. Vasta videopuhelu kotiin ratkaisi tilanteen ja sähköpostiin lähetetyt todistukset vanhempieni henkilöllisyyksistä. Suurin avain tekijä taisi kuitenkin olla vaari, joka tunsi laivayhtiö pomon. Itse laivan kapteeni saapui rahtipihaan selvittämään väärin käsityksen tullivirkailijoiden kanssa. Vaari kun on aina käyttänyt kyseistä yhtiötä liikeasioissaan.
Laivassa saimme auton hyvälle paikalle, niin että lastaussiltakin saadaan tarvittaessa auki, mutta Joni totesi ettei avata sitä, koska Kisse on yksin eikä siis tuota hirveästi lämpöä. Joni avasi väliseiniä niin että tammalle muodostui "karsina" ja päästi sen irti. Laivanhenkilökunta oli seuraamassa toimitusta ja näytimme missä on tamman ruuat sekä omat vedet, koska tuskin suostuu juomaan laivassa muuta kuin tuttua vettä omenamehun kera. Kansityöntekijät olivat hirmuisen mukavia ja koska rekan portaat eivät mahtuneet olemaan auki heillä oli oma jakkara oven eteen, jotta sinne pääsee kulkemaan. Livingin ovi laitettiin lukkoon ja niin myös varuste kaapitkin. Kaikki tarpeellinen oli hevosten puolella. Lisäsin yhden loimen Kisselle, jonka jälkeen lähdimme etsimään hyttiämme. Yksi yö laivassa ja sitten ollaan Suomessa. Mutta nyt syömään.
